Poliittiset keskustelut ovat usein vaikeita. Olen huomannut, että omakin kykyni aidosti kuunnella toista, ja hänen näkemyksiään, on joutunut niissä hetkittäin todelliseen testiin. Sitä helposti alkaa rakentaa toisista, usein tiettyjen puolueiden edustajista ”vastapuolta”, ja tällöin helposti unohtaa kuunnella heitä ja keskittyy vain jyräämään omia näkemyksiään läpi. Tämä on ehkä sitä kuuluisaa kuplautumista, eikä todellakaan se tapa, jolla pitäisi tehdä politiikkaa tai jolla voimme löytää polkuja kohti parempaa yhteiskuntaa ja parempaa Saloa. Liika eriytyminen ja kinastelu vaikeuttavat hyvien päätöksien löytämistä ja pahimmillaan uhkaavat yhteiskunnallista rauhaa. Sosiaalinen media eittämättä helpottaa vastakkainasettelua ja sen keskustelujen tuoksinassa ihminen kuvakkeen takana saattaa unohtua. Näin rakennamme myös helposti kuvaa toisesta jopa vihollisena.
On vaarana, että politiikasta tulee sodankäynti, jossa vihollinen on aina väärässä, sanoo tai tekee tai ehdottaa hän mitä tahansa. Kaikki ehdotukset lyödään alas, koska ne tulevat väärältä poliittiselta laidalta. Pyydän, kuunnelkaamme toisiamme ja punnitkaamme toistemme sanoja. Pyydän myös, että käytättäisimme sanojamme viisaasti, varsinkin silloin kun keskustellaan yhteisten asioiden hoidosta. Sanat merkitsevät, sillä niillä rakennamme ja selitämme todellisuutta ympärillämme. Siksi puolivillaiset heittelyt, perustelemattomat väitteet ja epäkunnioittava, suorastaan vihamielinen puhe voivat olla hyvinkin vahingollisia. Kaikenlaiset näkökulmat ja mielipiteet on mahdollista esittää loukkaamatta toisia. Asiallisuuden vaatimus ei ole kenenkään vaientamista, mutta aggressiivisen käytöksen salliminen voi johtaa pelkoon ja vaikenemiseen. On demokratian kannalta äärimmäisen tärkeää, että ihmiset kokevat mielekkääksi – tai ylipäätään uskaltavat – osallistua keskusteluihin yhteisistä asioista.
Haluankin haastaa ihmisiä, itseni mukaan lukien, rakentavampaan keskusteluun. Mietitään, onko oma keskustelutyylimme sellainen, jolla rakennetaan yhteistä hyvää vai kerätäänkö sillä vain poliittisia irtopisteitä. Satutanko tai väheksynkö sanoillani muita, pelottelenko ihmisiä pois keskusteluista? Rakentavaan keskusteluun kuuluu toisten kunnioittava kohtaaminen ja halu oppia muilta sekä pyrkimys löytää aina parhaiten perustellut kannat päätöksien tekemistä varten. Parhaiten perusteltu kanta ei suinkaan ole aina se suosituin, eikä välttämättä myöskään aina itselle mieluinen. Rakentava keskustelu ei siis ole aina helppoa, mutta siihen pyrkiminen on tärkeää. Siksi toivon rakentavaa asennetta kaikilta, jotka osallistuvat poliittiseen keskusteluun, ja varsinkin valtuutetuilta.
Anna Härri, Salon Seudun Vihreät