Arvoisa ministeri, hyvät läsnäolijat
Hienoa saada mahdollisuus kertoa myös Salon Seudun Vihreiden terveiset kansallispuistohankkeelle. Alkuperäinen puhuja, kunnallisjärjestön puheenjohtaja Anu Taivainen estyi perhesyistä, joten puhun hänen puolestaan. Olen Heli Ylönen, toimin Salossa kuntavaalien kampanjapäällikkönä.
Kysymys kuului, miksi kansallispuisto juuri Teijolle.
Kuten aiemmat puhujat ovatkin jo tuoneet esiin, Salon tilanne on haasteellinen. Tarvitsemme työtä ja tulevaisuuden uskoa. Ajat muuttuvat. Vanhat lainalaisuudet eivät enää päde. Vaikuttaa siltä, että niukkoja varantoja pitää käyttää harkiten. Siispä meidän on luotava tulevaisuus yhdessä vastavuoroisesti, tuottaen paitsi hyvinvointia itselle myös luonnolle.
Teijon metsät ovat olleet elannon ja toimeentulon lähde vuosisatoja. Ne ovat tähän asti turvanneet elämisen ehdot niin täällä Teijossa asuville kuin etäämpänä oleville. Nyt meidän pitää päivittää tämä perinne 2010-luvun tarpeisiin.
Teijon otolliset luonnonolosuhteet ja hyvät kulkuyhteydet mereltä ovat houkutelleet tänne asukkaita jo vuosisatoja. Ruotsin vallan aikana emämaan omien metsien ehtyessä huomattiin 1600-luvulla myös Teijon, läheisen Kirjakkalan ja hieman myöhemmin myös tässä vieressä olevan Mathildedalin metsärikkaudet. Suurvalta Ruotsin mahti perustui sotiin. Sotamahti osaltaan rautateollisuuteen ja rautateollisuuden mahti hiilestä saatavaan energiaan.
Teijon metsät soivat tätä raaka-ainetta, mistä kertovat tässä lähellä metsissä olevat noin 100 hiilimiiluakin. Tämä ruukkiteollisuus loi pohjan myös myöhemmälle teollisuudelle ja Teijo on yhä, vaikka sijaitseekin jokseenkin perämetsissä, elävä teollisuusyhdyskunta omine kouluineen ja työpaikkoineen.
Enää ei Pohjoismaiden mahtia onneksi rakenneta sodilla, vaan rauhaisalla yhteiselolla, yhteistyöllä – ja toivon mukaan koko ajan enemmän ja enemmän myös ekologisuudella, vastavuoroisuudella ihmisen ja häntä ympäröivän luonnon välillä.
Teijo kuvaa varsin hyvin tällä hetkellä meneillään olevaan muutosta. Täällä hyvän tuottamisen perinne ei enää jatku tehokkaimmin talousmetsien puunmyynnillä vaan se voi jatkua paremmin kansallispuistona, metsäluonnon arvostamisena ja samalla ihmisen selviytymistä edistävien arvojen vaalimisena.
Teijon tulevaisuus rakennetaan yhteistyöllä, jossa ovat ainutlaatuisia luontoarvoja turvaamassa mukana paikalliset kyläläiset, matkailuyrittäjät ja paikalliset pienyritykset. Tällöin kehittämisessä huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa eri intressit ja näkökannat. Tämä yhteensovittaminen on Teijolla täysin mahdollista.
Alue ei kestä massaturimismia, mutta kiinnostaa varmasti yhä useampia kävijöitä kansallispuistona. Meidän on kehitettävä siis kestävän matkailun ja retkeilyn periaatteita ja toimintamalleja. Tähän hyvän pohjan suo jo tästä läheltä löytyvät vireä yritystoiminta.
Tänne on syntynyt kahviloita, tapahtumia, gallerioita, majoitustiloja, jotka ovat pienimuotoisia, ihmisläheisiä ja jopa luomumatkailuun kannustavia. Mainittakoon, että Salon ainoa luomukauppa sijaitsee Teijolla.
Kehittämiseen saadaan mukaan vireä yrittäjien joukko. Samalla synnytämme tähän kaupunkiin vahvan ja vetovoimaisen asuinalueen, jossa lapset voivat käydä kyläkoulua, ihmiset työskennellä kotona ja luoda yrittäjyydellä itselleen ja perheelleen elantoa. Samalla Salon kaupungin monimuotoisuus kehittyy ja meille syntyy erilaisia vahvoja vaihtoehtoja valita asuinpaikkoja, mikä taas osaltaan vetää kaupunkiin myös uusia asukkaita.
Teijon metsät kaipaavat ennallistamista. Lähellä on vuoden kylä ja vireä yhteisö. Yhteisellä
rakentamisella ja hoitamisella voidaan sitoa paikalliset ihmiset mukaan puiston ylläpitämiseen ja luomiseen.
Teijossa yhdistyvät luonnonarvot ja kulttuuriperintö. Puisto voidaan rakentaa niin reitteineen, käyntikohteineen kuin luontotalon ohjelmistoineen siten, että se puhuttelee paitsi luontomatkailijoita myös kulttuurimatkailijoita. Samalla paikan ohjelmapuolen kehittämiseen voidaan sitouttaa paitsi luontoasiantuntijoita myös kulttuuriperinnön ja historian asiantuntijoita.
Kansallispuistot ovat tärkeitä. Ne auttavat suojelemaan luontoa ja vaalimaan sen monimuotoisuutta. Ne ovat myös arvokasvattamoja ihmisille. Niillä voimme säilyttää suhteen maahan ja siihen mikä on elämässä oikeasti tärkeintä, siihen millä me luomme elinvoimaista ja vireää tulevaisuutta – hyvinvoivoivalla luonnolla.
Kun huomioimme kansallispuistoa eteenpäin kehitettäessä vahvasti myös paikallisten asukkaiden ja pienyrittäjien toiveet ja tarpeet, työn lopputuloksena on enemmän kuin osiensa summa.